Repokallion kasvit

Kasviruutuanalyysin tulokset

Sormipaisukarpeiden kasviruutu Repokalliossa

Repokallion kasvillisuuden pohjakerros koostuu erilaisista sammaleista. Yleisimmät sammallajit alueella ovat kasviruutututkimuksemme mukaan karhunsammal (peittävyyskeskiarvo 27,5 %) ja seinäsammal (peittävyysprosentti 30 %). Meidän ryhmämme kasviruudussa suurin peittyvyys oli karhunsammaleella, joka peitti ruutumme pohjakerroksesta noin 60 %. Ryhmien kasviruutujen välillä esiintyi kuitenkin eroavaisuuksia sammallajien peittävyydessä. Kynsisammalta ja kerrossammalta esiintyi esimerkiksi vain kahden ryhmän kasviruudussa. Kerrossammaleen keskimääräinen peittävyysprosentti oli kohtuullisen suuri vaikka sitä esiintyi ainoastaan kahden ryhmän ruudussa.

                                  

Repokallion kenttäkerros koostuu pääasiassa varvuista. Mustikka ja puolukka ovat alueen selkeät valtakasvit. Puolukkaa esiintyi tasaisesti jokaisen ryhmän kasviruuduissa. Mustikkaa esiintyi myös jokaisen ryhmän ruudussa, mutta sen peittävyys vaihteli huomattavasti enemmän ryhmien välillä. Kevätpiipon, metsätähden, maitikan ja kanervan peittävyyskeskiarvo on aiempiin kasveihin verrattuna huomattavasti alhaisempi. Puolestaan metsälauhaa esiintyi jokaisen ryhmän ruudussa, mutta sen kollektiivinen peittävyys oli kuitenkin alhainen.

Alueen valinnalla ja sen olosuhteilla on suuri merkitys kasviruudun pohja- ja kenttäkerrosten koostumukseen.

Seinäsammal

Ryhmämme nimikkojäkälä eli sormipaisukarve

Puolukka

Mitkä tekijät vaikuttavat kasvien esiintymiseen ja levinneisyyteen?

Merkittävin tekijä, joka vaikuttaa kasvien esiintymiseen ja levinneisyyteen on ilmasto - erityisesti lämpötila, auringon valo, varjo ja kosteus.  Kasvit sopeutuvat elämään erilaisissa valo-olosuhteissa. Toiset kasvit viihtyvät paremmin auringossa ja toiset varjoisimmissa olosuhteissa. Varjossa kasvavat vaativat yleensä kosteamman kasvualustan ja pyrkivät usein kasvamaan korkeutta. Varjossa elävien kasvien kukinta on yleensä vaatimattomampaa, mutta ne kasvavat kuitenkin suhteellisen rehevästi. Sammaleet viihtyvät esimerkiksi varjoisilla alueilla ja puolukka auringossa ja kuivalla alueella. 

Repokallion tutkimusalueemme sijaitsi kuivassa kangasmetsässä. Maa on alueella karuhkoa, joten kasvit jäävät yleensä pienikokoisiksi. 

Puustonmittaus

Puuston pinta-alaa mittasimme käyttämällä relaskooppia. Repokallion metsän puuston keskimääräinen pinta-ala on 13,8 m3.

Kuvassa Riika ja relaskooppi

Repokalliossa jokainen ryhmä mittasi yksittäisen puun korkeuden, ympärysmitan ja tilavuuden. Ryhmien tulosten keskiarvoa vääristää se, että ryhmät todennäköisesti mittasivat tietonsa eri puista. Puun korkeuden keskiarvoksi muodostui 17,2 metriä. Tämä mittaustulos saatiin käyttämällä kaatomenetelmää. Puiden keskimääräinen läpimitta oli 24,66 cm ja tilavuus on 0,44.